”Luulin aina, että vakava mielisairaus on käytännössä elämän loppu. Ainakin hyvän elämän loppu. Mutta sitä se ei ole minulle ollut.”
”Mielenterveyskuntoutujien paikoissa, kuten vaikkapa juuri Klubitalolla, minua on kohdeltu aina tasavertaisena.”
”Klubitalo, että sinne voi mennä vaikkei jaksaisi tehdä paljon mitään tai harvemmin jaksaa sinne raahautua. Siellä joku varmasti tervehtii. Kysyy, mitä kuuluu, kannustaa yms. saa olla, ku just on.”
”Käymme Klubitalon ruokalassa yhdessä syömässä ja kahvilla ja juttelemme siellä usein arkipäiväisistä asioista. Mielestäni se on arvokasta, koska muuten olisin vain kotona enkä tapaisi ihmisiä. Klubitalo on antanut minulle sisältöä elämään. Päivärytmini on nyt parempi ja jaksan tehdä enemmän.”
”Talolla ihmiset välittävät toisistaan. Minulla kesti jonkin aikaa tajuta, että on olemassa paikka, missä ihmiset oikeasti välittävät toisistaan ja voi tehdä jotain töitä taikka opiskella riippumatta siitä että toimintakyky on alentunut. Ei tarvitse jaksaa tai tehdä yksin, että esimerkiksi tuossa on tehtävä, teepä se yksin”
”Talo on turvallinen paikka harjoitella sosiaalista kanssakäymistä.”
”Talolla kun tekee joitain hommia, taikka vain istuskelee kahvilla rupatellen ja huomaa, että voi auttaa tai neuvoa muita vaikka ihan pienessä jutussa, saa kokea onnistumisen tunnetta. Sellainen kokemus antaa toivoa ja tunnetta, että minusta on sittenkin jotain hyötyä muille.”